Mun mielestä on ihana kuunnella, kun ihmiset kertovat heidän perinteistään joko perheen tai ystävien kanssa. Muistan, kun eräs kollegani kertoi heillä olevan tietty ystäväporukka, jonka kanssa lähtivät joka joululomalla Thaimaahan. Tai kuinka ystäväni kertoi heidän joulun olevan aina samanlainen. Se vaikutti ihanalta ja hetkellisesti toivoin, että meillä olisi samanlaisia perinteitä. En tiedä miksi, mutta mulle tulee jotenkin turvallinen olo kuunnellessani näitä tarinoita.
Mulla ei ole muistikuvaa, että meidän perheellä olisi ollut mitään traditioita. Tottakai meilläkin vietettiin joulua, mutta valitettavasti niistä ei ole jäänyt hyviä muistoja. Ainaista tappelua, huutoa ja suuttumista milloin mistäkin. En myöskään muista, että olisimme koristelleet kotia tai juhlineet eri juhliapyhiä sen erityisemmin. Välillä surkuttelen, etten ole luonut omalle perheelleni perinteitä, vaikkei se mikään ihme ole, koska eiväthän ne olleet osana omaa elämääni. Mietin jääkö lapseni jostain paitsi, kun hän ei voi muistella esim. meidän pääsiäisiä ja kertoa ystävilleen kuinka kotimme oli aina täynnä tipuja, mämmiä ja koristeltuja pajunoksia.
Vaikka perinteet kuulostavatkin omaan korvaani turvallisilta niin samaan aikaan olen iloinen, että voimme joka pyhä ja loma tehdä juuri sitä mitä haluamme. Ei tarvitse noudattaa tiettyä kaavaa tai tehdä jotain, vaikkei ehkä haluaisi. Itse yritän tehdä asioita fiiliksen mukaan ja kuunnella sydäntäni ja samoin opetan tytärtänikin tekemään. Hyviä muistoja tulee myös siitä, että on lapsen kanssa läsnä, vaikka joka joulu tehtäisiinkin eri asioita.
Onko teidän perheellä perinteitä?
//Traditions or no?
Ihanuus, lapsellesi jää muita hyviä muistoja kerrottavaksi teistä. <3 Rakkaus ja muistot eivät ole näistä perinteistä kiinni kuitenkaan. Meillä ei ole pääsiäisperinteitä, en ole uskonnollinen ihminen, joten en näe niihin niin syytä. Pääsiäismunia toki, koska nehän on hyviä ja niitä on kaupassa ja toki hyvä syy on ollut hankkia muutamia suloisia pupuaiheisia koristeita, mutta siinä se. Ruokakaan ei ole pääsiäisruokaa, jouluruoka tosin aina on jouluruokaa, pääsiäisruoka nyt vaan ei ole meidän makuun.
Pääsiäishali <3
Aivan ja juurikin näin. Kyllä niitä muistoja tulee muistakin asioista kuin joka vuotisista perinteistä :).
Haleja sinnekin <3
Tämä oli ihan hyvä aihe nostaa esille!
Niin kuin joka asialla, niin myös tällä on puolensa. Perinteet ovat myös mielestäni turvallisia ja mukaviakin ehdottomasti, mutta mielestäni niihin ei saa takertua liikaa tai noudettaa liian orjallisesti. Elämä vie kuitenkin eteenpäin ja aika muovaa ja muuttaa ihmistä. Pieniä osia on kiva pitää jota säilyttää kenties vuosista ja vuosikymmenistä toiseen, mutta rikkautta on myös tuoda uusia juttuja <3
Jep, oon just samaa mieltä. Kivoja ne ovat, muttei tarvitse tosiaan noudattaa liian orjallisesti! Hyvin sanottu!
Voi, että. Mitä kysymykseen tulee, niin mielestäni se, että ei ole rutiininomaisia perinteitä, on myös ihan oma perinteensä.
Kirjoittelin muutama päivä sitten pääsiäispostauksen haikeudesta sivuten juuri tätä perinneteemaa. Ja sitä, miten ihanaa on juhlia ilman suuria järjestelyjä yhdessä oloa mitä arkisimmistakin syistä.
Paras perinne minkä tiedän, on se, että säännöllisesti kokoonnutaan olemaan yhdessä, on se sitten lehtien haravointia, pyörälenkki, ruokailu tai puistossa käynti, kunhan se tehdään yhdessä.
Ihanaa kevättä <3
J. / tuuletuksiajantunen.blogspot.fi
Olet aivan oikeassa! Yhdessä tekeminen on parasta ja niistä jää hyvät muistot kaikille!! En sano, että perinteissä on todellakaan mitään vikaa ja on meilläkin jotain juttuja mitä tehdään! Ne eivät tosin liity juuri juhlapyhiin.
Oikein mukavaa kevättä sinulle 🙂
Lapsuuden kodissa vielä jotain perinteitä olikin, mutta nykyään juhlia vietetään ihan fiilis pohjalla täälläkin. Varmasti sekin on osa syy, kun omia lapsia ei ole, niin ei ole tarvinnut siltäkään pohjalta miettiä niitä. Mutta uudetkin perinteet on tervetulleita, ja kyllähän niitä jotain vanhojakin vaalii <3
Yep! Sopiva sekoitus vanhaa ja uutta 😉
Meillä on jouluun erityisesti liittynyt tiettyjä perinteitä lapsuudenkodissa ja osan olen ottanut matkaani, osaa olen muokannut ja osasta luopunut. Viime joulu tuntui monella tapaa rohkealta ja ihanalta, kun vietimmekin sen rannalla yhdessäolosta nauttien ilman tietoakaan stressistä. Eihän se sellainen perinteinen joulu ollut todellakaan, mutta välillä kaiholla mietin ihanaa reissua, joka oli kaikinpuolin onnistunut ilman kinkkuakin. Sanoisin, että itselleni sopii sellainen sopiva sekamelska perinteitä ja omia juttuja. Sitä en usko, että lapsi jäisi paitsi mistään, jos on läsnäoloa ja läheisyyttä oli sitten arki tai pyhä. <3
Ah, teidän viime joulu oli kyllä ihana ja voin kuvitella, että se oli uutta ja ehkä outoa! Mutta olitte kuitenkin perheenä samassa paikassa ja vain sillä väliä :).
<3
Nyt kun lapset ovat sen verran isompia, tuntuu että kaikki perinteet ovat häipyneet. Enää ei ole yhteisiä ruokailuja, kaverit nykyään paljon tärkeämpiä nähdä ja touhuta niiden kanssa. Pääsiäis ämmiäkään ei enää käy, kaikki naapurin lapsetki sen verran isoja, ettei nekään enää käy virpomassa. Ainoa mikä on, että käydään koko porukka anoppilassa syömässä yhtenä päivänä . Nyt kyllä oli nuorimmainen poissa, koska ollut monta päivää kaverin mökillä pohjois ruotsissa. Perinteeksi varmaan kuuluu laittaa nuo vanhat pääsiäiskoristeet ja osa lasten kemät koristukset esille 🙂 ja tietysti syödä hyvin, ulkoilla ja olla vaan 🙂
Voi ei! Tuota odotellessa ja uskon, että kohta munkin pieni menee omia menojaan! En ehkä kestä edes ajatusta…mutta kaippa se on ihan normaalia 😉
Meillä kuuluu jouluun joitakin perinteitä, mutta pääsiäiseen ei perinteitä kuulu. Tai, no munienpiilotus on pojiista aina niin kivaa. Toisaalta tänä vuonna ei munia enää piilotettu, vaan tikkareita. Pojat kun sanoivat että ei munia, lelut kun lentää suoraan roskikseen. Hyvä idea pojilta. 🙂
Minusta on tärkeintä että jokaisessa perheessä tehdään niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos kehittyy omia perinteitä niin ok, mutta ei perinteitä muiden toiveesta. <3
Itse tykkään sekoituksesta, jossa sopivasti perinteitä ja sopivasti jotain aivan uutta. Jos aina mentäisiin perinteiden mukaan, alkaa se ainakin itseäni ahdistaa ja jopa puuduttaa. Lähinnä perinteet koskevat itsennäni vain joulua, kun muiden juhlapyhien kohdalla ei perinteitä juurikaan ole. Eikä perinteissä sovi roikkua, jos ne eivät tuota itselle iloa tai merkityksellisyyttä.
Minä vihasin joulua pitkään, johtuen minun lapsuuden kodin "jouluperinteistä" eli pahin joulu mitä lapselle voi antaa.
Kun minusta tuli äiti huomasin, että olikin tosi kiva tehdä joulua yhdessä. Nyt jo aikuiset lapseni ovat itse hirveen tarkkoja, että kaikki menee "sääntöjen" mukaan ja aloitetaan jo ihan astioista, ruuista ja koristeista puhumattakaan ;))
Mutta muita perinteitä ei meillä oikein ole. Muut pyhät vietetään miten missäkin, mutta aina pyritään olemaan yhdessä ja se on kuitenkin minusta tärkein perinne, olla yhdessä!
-S