Huh! Siitä on mennyt taas yli kuukausi, kun kirjauduin bloggeriin. Elämässä puhaltelee muutosten tuulet ja mielessä pyörii sata asiaa. Yksi niistä on tämä blogi. Tiedän, että olen varmaan viimeiset kymmenen postausta puhunut samasta aiheesta ja pähkäillyt mitä tehdä. Luopumisen tuskaa ilmassa, joka on tietenkin normaalia, kun kyseessä on itselleen tärkeä asia. Ajattelin kuitenkin vielä avata vähän mikä tökkii ja ehkä saan teiltä rakkailta lukijoiltani tukea, vinkkejä ja sitä kautta jäsenneltyä paremmin ajatuksiani.
~ Mä en jaksa enää kirjoittaa sohvatyynyistä, kynttilänjaloista tai tulppaaneista. Enkä oikeastaan jaksa niistä lukeakaan. Uskoisin, että aikansa kutakin ja ainakin mä oon nyt nähnyt kaikki maailman sohvatyynyt, jotka mun on pitänyt nähdä.
~ Aika ei näytä riittävän. Uuden työn myötä päivät ovat venyneet ja kun työ on niinkin intensiivistä kuin omani, illalla ei yksinkertaisesti jaksa keskittyä enää mihinkään.
~ Kiireen takia en myöskään ehdi lukea muiden blogeja enkä kommentoimaan. Mielestäni tämä on iso osa bloggaamista ja tuntuu typerältä vain kirjoittaa omaa blogia, muttei lukea muiden.
~ En oikein tiedä mistä enää kirjoittaa. Kaikki aiheet, josta mietin edes kirjoittavani tuntuvat tylsiltä ja liian diipadaapoilta. En myöskään löydä motivaatiota tehdä asetelmia tai siivota jotain kohtaa vain blogikuvia varten.
~ Ajatus siitä, että kirjoittaisin vain kerran viikossa, tuntuu oudolta. Jos aion blogata niin mun mielestä sen tulisi olla säännöllistä eikä tälläista hillumista. Vai olenko vaan tottunut tiettyyn rytmiin ja sen takia uusi tuntuisi vieraalta?
~ Oon iloinen, että pystyn nykyään nauttimaan esim. telkkarin katselusta ilman bloggaamista. Ennen katsoessani ohjelmia edition kuvia, luin muiden blogeja tai kirjoitin omaani. Joten tottakai se on bloggaamisesta pois, kun keskityn muihin asioihin täysillä.
~ En halua käyttää kaikkea vapaa-aikaani bloggaamiseen vaan haluan tehdä muitakin asioita. Niin kuin kaikki bloggarit tietävät, tämä harrastus vie aivan hurjasti aikaa.
Näiden kaikkien angstien jälkeen voisi todeta, että nyt on vain aika sanoa heipat ja myöntää blogiurani olevan ohi. Mutta toisaalta…
~ Haluaisin jakaa niitä satoja ajatuksia ja ideoita, joita päässäni pyörii juuri teidän kanssanne…
~ Haluaisin ottaa kuvia kauniista asetelmista, joita ihailen muiden blogeissa ja instoissa…
~ Ikävöin aivan mielettömästi tätä yhteisöä ja vuorovaikutusta muiden bloggaajien sekä lukijoideni kanssa…
~ Haluaisin käyttää aikaa luovan sisällön tuottamiseen, joka suonissani sykkii…
~ Haluaisin välillä puhua diipadaapaa, koska aina ei jaksa puhua pelkkää asiaa…
~ Haluaisin inspiroida ja inspiroitua…
~ Haluaisin kertoa teille kauniin kuvien kera, että kukkien tappaja on vihdoinkin onnistunut pitämään yhden elossa ja muita pieniä onnistumisia…
~ En ole vielä valmis luopumaan tästä kaikesta…
Niin kuin huomaatte mieleni käy aikamoista myllerrystä ja kuten mainitsin tottakai tämä on täysin luonnollista, kun miettii luopuvansa tärkeästä asiasta. Moni myös sanoo, ettei kannata stressaa tai nyt teet vaan päätöksen tai mieti rauhassa tai bloggaa silloin tällöin tai pidä taukoa, jne. Tiedän kaikkien tarkoittavan vain hyvää ja montaa ohjetta olenkin noudattanut, mutta välillä asiat on helpommin sanottu kuin tehty.
Anyways, tässä ajatuksia, jota ovat pyörineet viime aikoina mielessä. Onko muilla samoja tunteita? Eikä välttämättä juuri bloggaamisesta vaan ihan mistä vaan? Miten olette ratkaisseet asian?
Let’s talk.
Mietit asiaa rauhassa ♥️ oikea päätös syntyy varmasti ajan kanssa 🤗 ja aina sitä voi postailla myös hiljaisempaan tahtiin, täällä ollaan!
Juurikin näin! Ei auta hoppuilla 🙂
Voi ihana sinua, mun mielestä teet siten kuin itsestä parhaalta tuntuu. Miksi luopua kokonaan bloggaamisesta, sillä voihan olla, että kohta on intoa taas antaa tälle harrastukselle enemmän? Eihän sun tarvi postata sohvatyynyistä ym., mikä ei tunnu nyt omalta, viet blogia siihen suuntaan, mistä tekee mieli kirjoittaa ja mikä on sulle nyt juuri tärkeää. <3 Kyllä me lukijat täällä pysytään ja jos teet uusia aluevaltauksia, niin niitä tulee varmasti lisää. <3
Aivan! Ja mä niin haluisin antaa enemmän, mutta se aika. Ehkä tämä tästä tasoittuu 🙂 Kiitos kauniista sanoista Jenni <3
Mietit ihan rauhassa, kyllä se siitä vielä selkenee. Ei tuo kerran viikossakaan postaustahti kuulosta mitenkään vähäiseltä, jo siihen yhteen postaukseen menee enemmän aikaa kuin moneen muuhun harrastukseen viikossa. Tuon vuorovaikutuksen ymmärrän, itselleni oli aluksi todella vaikeaa olla kommentoimatta tai lukematta muiden blogeja niinä päivinä kuin en itse postaa. Ihan kuin jotain menisi ohi. 😀 Nyt vasta parin vuoden jälkeen olen sinut asian kanssa, että joka pvä ei tarvi elää blogille vaan ne on sitten päiviä jolloin teen jotain ihan muita juttuja.
Niinpä! Itselle se vaan tuntuu niin vähäiseltä, mutta ehkä se on vaan mun omassa päässä 🙂
Toi on hyvä ja toivon, että mäkin annan hieman armoa itselleni kommenttien ja lukemisen suhteen!
Kaikki samat tuntemukset pyörivät täälläkin mielessä. Omalla kohdalla mietin, että mksi pitää blogia tekohengitettynä elossa jos en viitsi ja/tai ehdi tehdä juttuja kuin `vasemmallakädellä` hutaisten silloin tällöin.
Mutta sitten toisaalta; onhan kaikissa harrastuksissa ja muissakin elämänasioissa aallonpohjia, joista jotenkin vaan räpiköidään yli. Minulle bloginkirjoittaminen on vähän niinkuin avioliittolupaus; myötä- ja vastamäessä. Arvaan (toivon, uskottelen itselleni ?) että kevät se koittaa bloginkirjoittajallekin ja kohta taas intoa riittää notkahduksen jälkeen. Omalla kohdalla ratkaisin asian niin, että annoin itselleni luvan noudattaa blogin kohdalla ns. agraaritalouden vuodenkulkua. Nyt on hitaan lepokauden aika, jonka jälkeen tulee taas uusi kasvukausi.
Toivon todella, että jatkat, mutta niinhän se on, että yhden asian tai aikakauden päättyessä jostain ilmestyy jotain uutta mitä ei ehkä osannut aavistaakaan.
Ps. Kerran viikossa postaaminenhan on ihan kelpo tahti. Ollaankohan me bloggaajat vähän vauhtisokeuduttu… Saattaisi hyödyntää koko blogigenreäkin, jos yhä useampi alkaisi postaamaan vain 1-3 kertaa viikossa. Vähentäisi ainakin lukijan ähkyä runsaan tarjonnan edessä.
Ps2. Tämä viimeinen pohdinta kohdistuu siis blogikenttään yleisesti, ei mihinkään yksittäiseen blogiin.
Yep! Uskon, etten ole yksin ajatusteni kanssa :). Mulla JUST sama ajatus, että kannattaako tehdä vasemmalla kädellä?
Ja juurikin näin, uskon kaiken tapahtuvan tarkoituksella. En ikinä kuvitellut olevani tässä tilanteessa, mutta näin se elämä vaan vie. Olet myös niin oikeassa PS:ssäsi kanssa!!!!!!!
Ihanaa kuulla sinustakin <3 Mihin ratkaisuun päädytkin, niin aina elämä voi yllättää! Itse ainakin olen tällä hetkellä yrittänyt yhden postauksen taktiikkaa viikossa töiden/kotitöiden ohella, eiköhän se valon lisääntyminen anna siihenkin taas lisäboostia! 😀
Kiitos paljon <3 Uskoisin, että kyllä tämä tästä 😉
Teet varmasti oikean ratkaisun. Itse olen päässyt irti "blogipakosta" kirjoitan kun siltä tuntuu ja se sopii minulle.
Mahtavaa kuulla 🙂
Anna itsellesi aikaa äläkä stressaa bloggaamisen kanssa. Tee siltä kuin sinusta tuntuu hyvältä. Minä mielelläni kuitenkin täällä mielelläni ainakin sinun kuviasi kävisin ihailemassa – eihän se blogigenrekään ole kuin veteen piirretty viiva;) Kirjoitin aikoinani blogipostauksen Hitaasta bloggaamisesta (http://www.ladyofthemess.fi/2015/11/hidas-bloggaaminen-slow-blogger.html) ja noiden Slow blogger -periaatteiden mukaan olen itse saanut rauhan bloggaamiseen.
Joo, mä muistankin tuon postauksen hitaasta bloggaamisesta :). Kiitos rohkaisevista sanoista!
Anna aikaa itsellesi – älä tee hätiköityjä päätösiä. Bloggaa vain silloin kun sinusta tuntuu siltä, että haluat kirjoittaa. Älä tee kirjoittamisesta pakkoa. Levähdä ja kuuntele itseäsi. Uskon, että jatkat vielä.. 🙂
Kiitos paljon kauniista sanoistasi <3
♥
🙂
Tiedän tunteen, on kuin olisin lukenut omiasta ajatuksistani. en halua tuhlata enää jokaista vapaa aikaani blogiin, kirjoittamiseen, lukemiseen jne… en todellakaan jaksa kirjoittaa kukkakimpuista enkä varsinkaan lukea niistä, haluan että blogissani on sisältöä vaikka välillä tuleekin dibadaapaa…. ihan samat fiilikset täällä.
Jaksuja sinne ja halauksia myös <3
Juurikin näin! Sulla on aivan samat ajatukset kuin mulla. Siis täysin!
Haleja sinne kans!
<3
🙂
<3
Mie kirjoitan aina silloin kun siltä tuntuu ja kun on sopiva flow, sellainen tietty blogitila, vire päällä, olipa sitten syvää tai kevyttä asiaa, mitä vain. Mullakin on ollut nyt selvää hidastumista blogin suhteen (ei aika oikeesti riitä), mutta en raaski luopua minäkään blogistani. Jaksuja <3
Juurikin näin! Aika on niin suuri tekijä ja kun sitä ei ole niin ei ole! Mutta ehkä tämä tästä 🙂
Toivottavasti julkaiset kauniita kuviasi vielä jossain, vaikka Instassa. Rajalan kilpailun ensimmäinen (?) lumoavan kaunis kuvasi, nainen kiitävän metron edessä, on porautunut mieleeni pysyvästi. Kuvassa on levollista voimaa. Olen aina pitänyt kuvistasi ja blogisi rauhoittavasta tunnelmasta. Poikkean blogiin ajoittain ja aina tykkään. Voisiko Insta toimia blogin sijaan, silloin tällöin? En tiedä olenko poikkeus, kun luen mielelläni tekstejä Instasta ja ilahdun, jos ei tarvitse erikseen klikata blogia auki.
Voi ei, ihana kuulla <3 <3 Olet ihan oikeassa ehkä se insta voisi olla hyvä vaihtoehto ja voisi keskittyä vain siihen. Samaan aikaan tässä itse bloggaamisessa on oma viehätyksensä ja on tosi vaikea luopua siitä. Mutta mä mietin rauhassa ja ehkä jossain vaiheessa uskallan tehdä sen päätöksen 😉
Kaikilla bloggaajilla tulee varmaan samoja tunteita. Harrastaa saa kuitenkin omassa tahdissaan. Joskus postasin 7 krt/vko, kirjoitin suomeksi ja englanniksi. Nyt postaan yleensä kolme kertaa viikossa, joskus harvemminkin. Englanninkin olen jättänyt pois. Ideoita, tekstin pätkiä, postausaiheita ja kuviakin on valmiina paljon, mutta niiden yhdistäminen julkaisuvalmiiksi vie aikaa. Bloggaaminen on rakas harrastus, mutta en halua siitä liikaa paineita.
Yes, uskon muillakin olevan samoja fiiliksiä! Mulla kans ois ideoita ja ajatuksia mitä haluaisin, mutta….aika. No katsellaan mihin tämä menee 🙂
Käääääk! Kirjoituksesi olisi voinut tulla minun näppikseltäni. En ole vain ihan noin hyvin osannut tai halunnut omaa turhautumistanin omassa blogissani tuulettaa. Tuo sohvatyynyasia on ollut omassa päässäni ihan samalla tavalla ja mullakin on uusi työ, joka aiheuttaa ajan ja innostuksen puutetta tähän harrastukseen. Kaikki aiheet tuntuvat niin loppuunkalutuilta, etten jaksa innosta. Haluaisin lkirjoittaa jostain syvällisemmästä, mutta sitten iskee itsesensuuri ja tuntuu, etten saa muotoiltua asioita oikein.
Tavallaan olen nauttinut siitä, ettei blogi ole enää koko ajan mielessä, voin ajatella ja tehdä muutakin. Se on vapauttavaa. Olen jatkanut nyt ajatuksella että toistaiseksi yksi tai jiskus kaksi postausta viikossa. Se riittää ja siihen pystyn. Uskon, että se riittää myös lukijoille. Jos haluaisin kasvattaaa lukijamäärää, ehkä pitäisi olla aktiivisempi, mutta nyt on pohdintavaihe ja sen aikana tavoittelen uutta tasapainoa tämän harrastuksen ja muun elämön välille. Tsemppiä meille! Inspiroiduin kirjoituksestasi niin, että saatan tuuletella tätä aihetta myös omassa blogissa. Kiitos siitä!
Eikä! Hauska kuulla ja ajattelinkin, etten ole ainoa ajatusteni kanssa!!
Mä niin tajuan tuon vapauden tunteen ja tosiaan, kun blogi ei ole koko ajan mielessä! Se on ihana tunne!! Mun kaverit ovat kanssa sanoneet, että kaksi postausta per vko riittää erittäin hyvin. He eivät edes jaksaisi/ehtisi lukea päivittäin!
Kiva, jos inspiroin ja kiva kuulla, ettei nämä ole mitenkään "outoja" ajatuksia 🙂